Nyt ei lueta sitten jos ei kestetä valitusta, loukkaan tulevassa tekstissä tiettyjä ihmisryhmiä ja jonkunlaisia elämätapoja.

Oon joutunut kohtaamaan monen moisia ihmisiä tässä elämäni aikana ja monen moisia ihmisiä olen elämääni ystäviksi haalinut mutta jotain mitä en kestä, en yhtään on tämä "elätäminut"-ryhmä.
Henkilökohtaisesti pidän omat rahani - tavarani ja kenkäni itselläni. EN jaa niitä kenekään kanssa, saatan lainata autoani bensatankillista tai illallista vastaan (mäkkäri riittää.)
Mutta jos minä syön - sinä et syö minun ruokia. Jos minä ostan - sinä et vie.

Olen tavannut ihmisen joka kuuluu tähän ihmisryhmän alalajiin ns. kakkosluokkan ihmisiin, on takana vakava huumeongelma, päihdeongelma ja mitä muuta rankkaa, olen koittanut kuunnella ja ymmärtää. Mutta meidän ajatusmaailma ei vaan kohtaa - ei sitten missään muotoa tai ympyrässä tai edes neliössä.
Nostan kuitenkin hattua teille kaikille jotka siitä kierteestä päristelette irti, se on varmasti todella rankkaa....................

Tänään, valitin töissä tapahtuneesta ikävästä tapahtumasarjasta - ensin runkkaava mieshenkilö - toiseksi aistiharhoja näkevä huumeidenkäyttäjä ja kolmanneksi asiakas joka ei suostunut poistumaan vaikka liike suljettiin.
Kaikki tämä yhteen työpäivään ja ulkona sataa vettä, saatanan vesi. Kastun läpimäräksi 100 metrin matkalla autolle, poltan tupakan ja seison auton vieressä. Aivan sama enään.
Kaverina lupaan pitää hetken seuraa vaikka kello lähentelee yhtätoista ja aamulla pitäisi herätä töihin kuudelta, mitä väliä tänään on perjantai, ei sinun tarvitse vielä vuosiin nousta töihin tai kohdata tosimaailmaa, sinä olet parantumassa.

Istut autossa ja luukutat täysillä levyä, hyödyt minusta,.
Pyydät ajeluttamaan kolmatta iltaa putkeen ja et kuuntele vaan naurat työpäivälleni.
Naurat kuin pikkulapsi - aikuinen 30-vuotias ihminen, toistat kerta toisensa perään
" siis tekikö se oikeesti niin, siis mitä siis kerro tarkalleen miltä se näytti":.
No enpä pahemmin katsellut...
En halua puhua asiasta enempää ja teen selväksi kuinka paljon ottaa päähän että naurat, kuinka ärsyttää.
Mutta jatkat ja jatkat.
Jos olisin väkivaltainen, olisin jo iskenyt.

On raskasta minulle että työpaikalla tapahtuu tälläistä - ne ongelmat on minun.
Käsket rukoilemaan, sanot että elämässä on vaikeampiakin asioita - vertaat itseesi että naurat minun vaikeuksilleni kun vielä kaksivuotta sitten vedin subutexia suoraan hihaan.

En usko jumalaan - me kantaudutaan apinoista.

Aivan sama, mun ei ole koskaan tarvinnut alentua niin alas, vaikka elämässä olisi tapahtunut mitä, mä olen selviytynyt.
Mä en vähättele sinun ongelmiasi ja kuuntelen kuin ystävä vaikka en halua edes ymmärtää.
Mutta sun niin paljon vaikeammat ongelmat antaa luvan nauraa minun raskaalle työpäivälleni?

Vertaat työpaikkaani paskasäiliöön - suteen lampaan vaatteissa.
Se on tarpeeksi - minä teen työni, työstäni suurin osa on mielenterveyspotilaiden tai vähä-osaisten auttamista.
Mutta mitä teet sinä jonkan laitoshoitoa ja kuntoutusta on varmasti maksettu niillä rahoilla mitä minä olen kerryttänyt?
Elelet sosiaalituen ja kelan ja muitten rahojen turvin elämääsi eteenpäin, käyt keikoilla ja lintsillä vähän hurvittelemassa ja otat päivt lungisti - olenhan vasta parantumassa. Ja maksaahan suomen hyvinvointivaltio sinulle tälläisen, antaa anteeksi virheet ja paijaa vähän pyllystä.

Ja koska teille on opetettu hyväksymään vaan ne omat tunteet , voitte sanoa pahasti kenelle vaan.
nyt kun te olette parantumassa.



Mä vihaan ihmisiä.
Vihaan niitä myös aamulla, mutta teen teille päihteidenkäyttäjille ja yhteiskunnan eläteille huomisestakin vähän helpompaa ja herään neljän tunnin päästä töihin :)

Kiitos taas tästäkin iloisesta päivästä te Idän ikiomat Helmet :)))))
Ja mä seison näitten sanojen takana ihan omana itsenäni, kiitos.